Opiskelen UMG-wellnessterapeutiksi ja sain koulutukseen liittyen tehtäväksi kokeilla jotain vaihtoehtohoitoa. Valitsin vaihtoehtohoitokokeilukseni shiatsuhoidon, koska selässäni on lähes aina enemmän ja vähemmän jumeja, joita eivät perinteisellä hieronnalla aukea ja jotka vaikuttavat aina koko kehoni hyvinvointiin. Olen myös muuten kovin kankea. Olin lukenut sen auttavan myös henkiseen stressiin. Toivoisin shiatsun avaavan koko kehoani tehokkaasti, helpottavan vuosia kestänyttä henkistä stressiä ja lisäävän energiatasoani. Kaipaan koko keholleni kokonaisvaltaista hoitoa lievittääkseni fyysisiä kireyksiä ja helpottaakseni henkistä pahaa oloani. Toinen syy, miksi valitsin juuri shiatsun kokeiltavakseni oli se, että löysin shiatsuhoitaja Susanna Tuiskun, joka hoitaa myös hevosia. Hevosellamme, lempinimeltään Vuohi, on ollut epäsopiva satula ja siitä johtuen hän on jumiutunut ja vinoutunut ja liikkuminen on muuttunut haluttomammaksi ja ajoittain jopa epäpuhtaaksi. Vuohi tarvitsi siis myös kipeästi hoitoa. Uskon myös vahvasti oman kehoni jäykkyyden siirtyvän hevoseen, siksi on tärkeää saada oma keho rentoutumaan, jotta en estäisi hevostani liikkumasta oikein. Niinpä kokeilimme shiatsua yhdessä sekä minä että Vuohi.
Hoito aloitettiin Vuohesta. Vuohen ongelmana tuntui olevan syvien vatsalihasten liian vähäinen käyttö, jonka takia selkälihakset ovat kiristyneet, lyhentyneet ja kipeytyneet. Myös kallonpohjanlihakset niskassa olivat arat. Susannan ajatuksena oli hoitaa Vuohta siten, että hoito auttaisi Vuohta oppimaan käyttämään syviä vatsalihaksiaan, jota kautta selkä rentoutuisi ja pyöristyisi oikein, sekä vähentää pinnallisten lihasten kireyttä etenkin selässä. Vuohi sai myös ”Naantalilaisen päähieronnan”, jota hän ei osannut ollenkaan arvostaa. Vuohi käyttäytyi pääasiassa ihan mallikkaasti hoidon aikana, mutta kipeiden paikkojen kohdalla hän yritti kohteliaan vienosti purra, välillä minua ja välillä Susannaa. Joitain otteita hän myös pyrki väistämään. Selkeästi hänellä oli siis kipeitä paikkoja kehossaan. Vuohi oli hoitonsa jälkeen tyytyväisen ja rauhallisen näköinen. Susannan mukaan seuraavalla ratsastuskerralla todennäköisesti huomaamme Vuohen liikkuvan rennompana ja isommalla askeleella. Seuraavana päivänä tyttäreni kokeili ratsastaa Vuohta kevyesti ilman satulaa. Vuohi liikkui todellakin halukkaasti ja rennosti isolla askeleella ja pystyi jopa pidentämään ravissa askelta, jota hän ei ollut viime aikoina pystynyt tekemään. Sen jälkeisenä päivänä pääsin itse kokeilemaan Vuohta ja mikä tunne! Hevonen liikkui itsestään, mielellään, teki hienoa ravipidennyksiä ja onnistuneita vastalaukkoja, joskin oli edelleen vino takapäästä. Suoristaminen kuitenkin onnistui ja Vuohi pystyi kävelemään suorana lähes normaalisti, mikä on ollut hänelle todella vaikeaa.
Vuohen hoidon jälkeen siirryimme sisätiloihin tekemään hoidon minulle. Ensin käsiteltiin selkä, sitten jalkojen takaosat ja hiukan käsivarsia. Koko selkä kauttaaltaan oli melkoisen kipeä ja kireä, kuten aina. Jaloista löytyi tuskallisen kipeitä paikkoja. Lopuksi minäkin sain rentouttavan päähieronnan, joka alkoi rintakehän yläosasta. Koko keho tuli siis käytyä läpi. ”Yllätykseksi” minä olin jumissa samoista paikoista kuin Vuohi. Hoidon aikana aloin palella pahasti, mutta poskiani kuumotti. Päähieronnan aikana kehoni yhtäkkiä lämpeni varpaita ja sormia lukuun ottamatta. Hoidon jälkeen oloni oli todella rento, keho kauttaaltaan auki ja veri tuntui kiertävän kohisten. Tuntui myös hyvältä vain olla, nauttia toisen kosketuksesta, vaikka se sattuikin, ja antaa kehon ohella myös mielen rentoutua täysin. Vaikka selkää käsiteltiin minun mielestäni melko lyhyen aikaa, tuntui se vetreältä ja pinnallinen kireys oli helpottanut. Oli myös vaivatonta löytää oikea ryhti. Yllättävää minulle oli, miten kipeitä kohtia jaloistani löytyi. Sainkin kaksi venytysliikettä, joilla helpottaa sekä jalkojen kireyttä että alaselän kireyttä. Useampi tunti hoidon jälkeen minä edelleen palelin, mutta keho tuntui hyvältä.
Seuraavana päivänä tein aamulla sängyssä ne venytysliikkeet, jotka Susanna oli minulle näyttänyt. Heti ylösnoustuani kehoni tuntui rennolta eikä tutuista kiristyksistä ollut tietoakaan. En tehnyt juuri mitään ihmeellistä fyysistä työtä, koska halusin nauttia vetreästä olostani. Tein vain kevyen pitkän kävelylenkin koiran kanssa. Käveleminen tuntui kevyeltä ja hyvältä. Sitä seuraavana päivänä pääsin hetkeksi Vuohen selkään ja vetreät kehomme liikkuivat yhdessä rennosti ja joustavasti. Jäykän selkäni takia minun on vaikea saada Vuohta liikkumaan riittävästi eteenpäin, mutta nyt hän liikkui ihan itse ja selkäni jousti liikkeen mukana. Mahtava tunne! Varasimme Vuohen kanssa heti uuden hoitoajan ja toivomme useammalla käsittelyllä saavamme jäykkyytemme ja vinoutemme häviämään kokonaan.
Susanna Oförsagd
