Taustaa: Ostin Sepon kesällä 2012. Seppo oli vähän ruma ankanpoikanen. Hirvittävän laiha, haluton liikkumaan ja apaattisen oloinen. Epämiellyttävissä tilanteissa vetäytyi omaan maailmaansa, jolloin mikään ympärillä tapahtuva ei saanut mitään reaktiota aikaiseksi. Ja tätä tapahtui erityisesti silloin, kun satula laitettiin selkään. Seppo myös imppasi, joka selvisi vasta kotiin tultua. Seppo liikkui näennäisesti hyvin, mutta ylälinja korvista häntään ei venynyt yhtään ja venyttäminen eteen ja alas oli täysin mahdotonta. Hevonen muutenkin oli aika lailla suorastaan murheellisen oloinen. Sitä ei tuntunut kiinnostavan mikään muu kuin syöminen. Kaiken vapaa-ajan se vain käveli, ulkona ötököitä karkuun ja sisällä kai muuten vaan.
Sitten: Halosen Hennaan otin yhteyttä (oli hoitanut jo edellistä hevostanikin) lähestulkoon heti. Ja Hennahan tuli taikasormiensa kanssa :) Henna taisi tuumata Sepon ensimmäisen kerran nähdessään, että ei ole Sepon ominainen tila, ja tulee muuttumaan koko olemukseltaan ajan saatossa. Tätä itsekin olin miettynyt, niin selkeästi jotenkin tuskaisen oloinen hevonen oli. Nöyrä kyllä, teki kaiken mitä vaadittiin, mutta ei kuitenkaan iloisesti. Pahimmat ongelmat löytyi sää’än ympäriltä. Löydöksistä päätellen Sepolla oli käytetty liian kapeaa satulaa liian kauan. Ilmeisesti myös pakotettu liikkumaan kivusta huolimatta, jonka seurauksena Seppo on ainoana pakokeinona keksinyt vajota sinne omaan maailmaan. No mutta, Hennan, laitumen ja sopivan satulan myötä Seppo alkoi muuttua. Suurin muutos tämän puolentoista vuoden aikana on tapahtunut Sepon korvien välissä, Seppo on ikäänkuin herännyt henkiin, ja sieltä on kuoriutunut varsin huumorintajuinen persoona. Herkkä hevonen, kaikin puolin. Nykyään Seppo kertoo kyllä aika herkästi jos joku asia on pielessä.
Selän lisäksi Henna löysi vatsasta ongelmaa, viittasihan imppaaminenkin sinne vatsan alueen ongelmiin. Imppaaminen kuitenkin väistyi ensimmäisen talven aikana. Jotain ongelmaa oli kai myös maksassa, joka näkyi kaviossa halkeamana, joka sekin on saatu hälvenemään Hennan käsittelyn avulla.
Hennan avulla Sepolle on saatu liike ja elastisuus takaisin (tietysti, onhan siellä satulankin päällä pitänyt paljon tehdä, kuten myös maankamaralla). Entisen elämän vaivaa on vielä vasemmassa lavassa, joka rajoittaa meiltä esteiden hyppäämisen pois, satula jos osuu tiettyyn kohtaan, se lyö koko lavan jumiin ja Seppo ontuu. Henna on saanutkin pari kertaa käydä avaamassa jumin pois. Kroppahan on koko ajan Sepolla muutunut, ja en tietenkään ole ajoissa tajunnut, että vanha satula alkaa olla epäsopiva.
Seppo nauttii Hennan käsittelystä silmin nähden, eikä meinaisi päästää Hennaa pois :) Henna saa siis jatkossakin käydä meillä, hän on ollut sormineen todella suuri apu Sepon hyvinvoinnin edistämisessä, molemmat ollaan tyytyväisiä :)
Tässä ennen ja jälkeen kuvat, kuvien välillä on reilu vuosi ja useita shiatsu-hetkiä :)
Terveisin Marika ja Seppo